Tervetuloa

Tervetuloa
Tervetuloa joulublogiini. Olisi mukava saada jonkilainen merkki käynnistäsi. Kommentit lisäävät joulumieltä! Toki ne voivat olla kriittisiäkin.
Donnan jouluhyrinää adventista aattoon ja Nuutinpäivään.
KLIKKAA KUVIA ISOMMIKSI!

Rakastan esineitä

Minulla on blogissani paljon kuvia esineistä, koska rakastan niitä. Ne ovat konkreettinen osa henkilöhistoriaani ja kertovat monia tarinoita elämästäni. Pablo Neruda on kirjoittanut runon "Oodi esineille". Pidän siitä paljon. Tässä linkki runoon.

Pian on joulu!

Kommentit lämmittävät, lyhyetkin!

maanantai 2. joulukuuta 2013

Joulukuun toinen

Minulla on nyt tällainen sattumanvarainen joulukalenteri, jota päivitän aina, kun saan kuvan aikaiseksi. En siis ota siitä stressiä!

Nyt ovat jouluvalmisteluni edenneet niin, että olen inventoinut joulukoristevarastoni. Kylläpä se onkin muhkea! Tiedän hyvin, että monesti vähemmän on enemmän, mutta minun joulussani ei. Aattoon mennessä lukuisat pöytäni on puettu joulumekkoihin. En sutaise esineitä mihin sattuu vaan asettelen niitä hartaasti ns. asetelmiksi, jotka minun silmääni miellyttävät. Joku voisi ajatella, että romukaupassa ollaan. 

Minulla on paljon vanhoja esineitä. Tietenkin niihin liittyy muistoja, jotka pulpahtavat esiin niitä katsellessani ja hypistellessäni. Jos ne osaisivat puhua, ne kertoisivat tarinoita henkilöhistoriastani. Juuri siksi esineeni eivät olekaan minulle yhdentekeviä. "Rakastan ensineitä, hullu, hullun lailla...", kuten Pablo Neruda on runoillut oodissaan esineille.

1 kommentti:

  1. Olet löytänyt hienoja joulurunoja, jotka laitan kiertoon ystäviäni ilahduttamaan. Hyvää joulun odotusta !

    Miia-mummi

    VastaaPoista

Kaikenlaiset kommentit ovat tervetulleita. Positiiviset kannustavat ja ilahduttavat, negatiiviset voimistavat.

Ei sitä joulua

Ei sitä joulua, että en kirjoita syksyn sataessa
tilattua lunta vihreille oksille.
Ei sitä syksyä, että en
kuudenkymmenen kynttilän lampun alla
kirjoita vahakynttilöiden suloisesta loisteesta
ja lapsista ja laulusta
hyvästä tahdosta ja maan rauhasta
ja niin kuin sauna on pantu illalla lämpimäksi,
niin minäkin.

Paavo Haavikko


Johannekse joululaul

Tääl o niin kaunist ja hiljast
näkisitki, kuulisitki,
voi ko pääsisit tulema,
mut et sää taira pääst.
Hajin kuusenki,
ko ajattelin et jos,
ja petasin uure lakana.

Johanneksen kuuses killuva
punasipula, rautalankal kii,
ja latvas o fasanisulkki,
lintulaura alt juur aamul löyrys.

Mää laitan tääl peruni kiehuma
keitän koko suvise saro,
seittemän kaikkias.
Niil o nimiki jokasel
ja yks niist o rakkamp ko muut.

Sää varma olet menos jo,
miähes autta sul takki selkkä.
Seisotte rinnatuste
kuulustelemas joulurauhajulistust,
näen teijät telkkaris.
O siinäki pari,
toine on unhottan karvalakkis päähä Maamme-laulu ajaks
ja sää et muista sanoi, liikuttelet huulias vaa,
Luven niit tarkka,
nee sanova:

Tuan oman perunan tullesan.

(Heli Laaksonen)


Kunpa jouluna olisi lunta!