Hyvää uutta vuotta! - Happy New Year!

Hyvää tulevaa vuotta 2014!
Link: Texture Tuesday

Visiitti Hailuotoon - I visited Hailuoto island

Kävin eilen kyläilemässä Hailuodossa. Menimme ystävättäreni kanssa ensin taksilla lauttarantaan ja matkasimme luodon puolelle 25 minuuttia lautan matkustamossa. Meitä oli tuttavapariskunnan mies vastassa. Olipa hyvä, etten voinut lähteä omalla autolla. Hailuodon tiet olivat aivan peilijäisiä. Niinpä vain maasturikin kallistui pois tieltä juuri ennen määränpäätä. Koskaan ennen en ole nähnyt Hailuodossa tällaista talvea, melkein lumetonta. Sauvat apunamme teimme pienen kävelylenkin rannalle, josta kuva on. - Kyläpaikkamme oli vanha talo, jonne sen vuokralaiset olivat tulleet joulua viettämään Etelä-Suomesta. Oli täydellinen vierailu joulukiireitteni jälkeen. Tunnelmallinen ympäristö, mukavaa seuraa, ruokaa ja juomaa. Vierailun loputtua saimme tuttavapariskunnalta autokyydin kotiportille asti.

Makrotex: Punainen

MakroTexin viikon väri on punainen. Postaanpa siksi oman vastaukseni joulublogini puolelle.Täällä voi nähdä punaista.

Paper sculpture

I found this photo from a file I had forgotten. Because it's Christmas time I let one piece of paper get a red colour. LINK: Friday Finds

Joulun tähtihetkiä- Christmas Stars

Joulu on mennyt tähän asti perheen ja ystävien parissa. On ollut mukavaa yhdessäoloa ruuan ja juoman äärellä, taustalla joulumusiikkia ja kodin joulutunnelmaa. Vaikka kuinka olen joulua valmistellut, niin kyllä emäntänä olen saanut vielä monta askelta keittiössä pyörähtää, ennen kuin kaikki on ollut valmista pöytään. Vielä huomenna tarjoan aterian omieni lisäksi ystäväpariskunnalle kuten varmaan n. 30 vuoden ajan olen tehnyt. tulevaa vuotta menemme sitten ottamaan vastaan heidän luokseen. Mukava perinne. - Christmas time is full of stars with the family and friends.   

Christmas snow

We have a very strange weather in Finland. Usually in this time of the year we have plenty of snow. Now hardly anything. Some days ago we got the soft cover of snow. When I saw the falling snow I had to hurry out for getting some photos. Link: Texture Tuesday

Jouluaaton lumi

Me saimme eilen Oulun korkeudelle lunta, suuria kosteita hiutaleita, jotka kuorruttivat puut ja pensaat valkealla. Tänä aaamunua kuorrutus näyttää hopeanhohteiselta, enää se on huurretta. Valkeaa joulua joka tapauksessa.

Jouluprinsessan juhlahame

Meidän perheen ainoa prinsessa, 3-vuotias Martta, saa yötaivaan sinisen taftihameen joululahjaksi.

 

HYVÄÄ JOULUA! - MERRY CHRISTMAS!

Valoa jouluunne, kaikki ikkunastani kurkistelleet! 
Katetaan tähtipöytä. 
Rauhoitutaan joulun sanomaan. 
Rentoudutaan.

"Vain kuolleen ruumini yli"

Olin aina sanonut, ettei meille ikinä muovijoulukuusta, vain kuolleen ruumiini yli. Kerran aikoja sitten mieheni oli ostamassa kuusta melkoisen 11. hetkellä. Kuuset olivat olleet sitä sun tätä mutta maksaneet mansikoita, jolloin mieheni oli todennut: "Nyt tämä poika lähtee ostamaan muovikuusen." Niin hän teki. Olin aika raivoissani mutta yllätyin, kun kuusi näyttkin odottamattoman hyvältä. Ei siitä jouluriitaa rakentunut. Nyt meillä taitaa olla jo muovikuusi n:o 2, jossa on jo valotkin valmiina. Kyllähän minä aina vähän haikailen oikean kuusen perään, mutta ei tämäkään ole koristeltuna hassumpi. Pidän kuusen sisällä aina nuutinpäivään asti, joten se ilo tästä on, etteivät neulaset enää henkäyksestä karise. Tuoksun saa pienistä joulukuusista, joita on lasimaljakoissa, ja männynhavuista. 

Minulla on niin paljon muuta joulusomistusta, että voisin hyvin olla ihan ilman kuustakin, mutta lapsenlapsemme vuoksi se tänäkin jouluna koristellaan. Itse asiassa olen nyt juuri menossa valitsemaan tämän joulun  koristeita

Muistojen joulupuu - The Christmas tree of my memories

The Christmas tree of my memories is made of dry flowers. Some are from my own yard. From some of them I can remember from whom i got just this flower. On the tree there are even some orchids of my wedding bunch from the year 1969! Link: Friday Finds.

Muistojen joulupuu on otettu taas esille. Hellävaroen siitä on tuuletettu pölyt hiustenkuivaajan pienimmällä teholla, ettei koko puu murene joulutaivaan tuuliin. Puu kukkii enimmäkseen oman pihani siemenkodilla, ruusuilla ja neilikoilla. Onpa joukossa pari orkideaakin vuoden 1969 hääkimpustani. Hopeanvärinen alusta on anoppini peruja. Olen heikkona kuivattuihin kukkiin, joita olen säilönyt pelti- ja lasipurkkeihin. Käytän kukkia aika paljon kuvausrekvisiittana ja vuodenajan mukaan milloin missäkin virityksessä.

Hurmaava joulukirja

Rakkain joulukirjani on jo vuodelta 1995: Anna ja Fanny Bergenströmin "Vinters goda ting, Maten, Julen, Blommorna". Siinä on upeita kuvia ja herkullisia joulureseptejä. Yksi hyvän joulun resepti koko kirja! Ostin sen joitakin vuosia sitten kirpputorilta 3,5 eurolla. Joulu joululta se vain tuntuu yhtä kiehtovalta. Eilen illallakin meni vuoteessa myöhään, kun herkuttelin sen äärellä.

Minusta joulussa on kyllä parasta valmistautuminen siihen. Kodikkaat askareet, muutama uusi jouluruokaresepti, korttien ideointi, antamisen ilo paketteja käärittäessä, postin tuomat ystävien tervehdykset. Osaan kyllä arvostaa tätä vapaata aikaani ja eläkeläisen rauhaa ilman painostavaa kiirettä. Voin itse säätää oman aikatauluni, johon kukaan ei voi vaikuttaa. Olen kiitollinen siitä, että olen terve ja voin suhteellisen hyvin. 

Joulukuun 20.

Nyt on sinappi keitettynä ja purkitettuna. Sitruunasillin liemi odottamassa, samoin mausteinen tomaattisilakoiden marinadi. Jos en saa silakoita, laitan tähän makoisaan marinadiin sillejä pötköttämään. Oma suosikkini on ehdottomasti sitruunasilli. Mies haluaa tomaattisilakoita, toinen poika välttämättä Tore Wretmanin silakoita, jotka teen vasta aatonaattona. Lasimestarin silliä teen joka joulu ihan senkin vuoksi, että se kuului myös lapsuuteni joulupöytään. 

Joulukuun 19.

Joulukuun 19. päivän kuva on -  esinepä tietenkin. Tämän mikättimen olen joskus ostanut kirpputorilta. Luulen, että se on hedelmäveitsiteline, josta veitset puuttuvat. Minusta se on kaunis. Rustasin siitä kynttelikön vanhan kynttilänpidikkeen avulla.

OODI ESINEILLE

Minua oikeastaan itseänikin huvittaa tämä tavarataivaani esittely tässä blogissani. Tähän ikään on nurkkiin ehtinyt kerääntyä monenlaista. Mutta kuten olen jo aikaisemmin postaillut, minusta esineeni ovat osa henkilöhistoriaani ja muistuttavat minua ihmisistä, paikoista, tuoksuista, mauista, eletystä elämästä. Liitänpä tähän linkin Pablo Nerudan runosta "Oodi esineille", josta tietenkin pidän paljon.

EI KOMMENTTEJA!

Täällä minun blogissani käy melkoisen paljon kurkistelijoita, mikäli laskuriin voi luottaa. Monikaan ei kommentoi. Joskus tulee mieleen, mikä on vikana, kun kukaan ei sano mitään. Tein itse juuri kierroksen minulle tutuissa joulublogeissa ja kirjoitin kommentteja. Ihan siksi, koska tiedän, että ne ilahduttavat aina. Ehkä kaikilla on vain niin kiire, etteivät he ehdi pysähtyä kommentoimaan. Kiitos kuitenkin kaikille ikkunasta kurkistelijoille!

Jouluinen saframikakku

Tätä kakkua en ole koskaan aikaisemmin leiponut. Resepti on ruotsalainen. Kun näin sen, ajattelin, että siitä täytyy tulla hyvä kakku. Niin tulikin. Maukas ja mehevä. Resepti on täällä Kotikokin pöytälaatikossani.

Joulukuun 18.

Opiskelin Turussa 60-luvun lopulla pääaineena suomen kieltä. Turussa oli siihen aikaan aivan ihastuttava liike, Turun lamppu, jossa me köyhät opiskelijat kävimme yleensä vain ihailemassa kaikkea kaunista, mitä siellä oli. Turun lampun näyteikkunat piti aina käydä iltakävelyllä katsomassa. Kuvassa olevaan Kosta Bodan kynttelikköön olin iskenyt silmäni, mutta se oli aivan liian kallis. Sitten se olikin yhtäkkiä alennusmyynnissä oikein roimalla alennuksella.

Olin menossa suomen cum laude -lopputenttiin. Lupasin itselleni, että jos saan tentin läpi, palkitsen itseni tuolla kyntteliköllä. Kuten kuvasta näkyy, niin se tentti meni läpi, ja minä sain korkean 7-haaraisen kynttelikköni, josta edelleenkin pidän ainakin yhtä paljon kuin silloin nuorena opiskelijana.

Joulustressiä?

Jos joulu stressaa, niin tässä mukava juttu, jossa on paljon jouluviisautta. Kannattaa lukea.

Tonttuilua

Mitä lähemmäksi joulua tullaan, sitä enemmän nurkissa vilahtaa tonttujen punaisia lakkeja, kuuluu supinaa ja tonttulakkien tiukujen helinää. Tontut kulkevat tarkastamassa, onko koti valmiina jouluun. Tuoksuuko joululle? Onko edes vähän pölyjä pyyhitty? Palavatko kynttilät? Kuuluuko joulumusiikkia? Jäävät, jos kaikki on OK. Minulla saattaa olla mahdollisuus saada tonttuvieraita.

Tähtimekko

Jouluaattoon on vielä viikko aikaa, mutta vanha tuoli odottaa sitä jo malttamattomana tähtimekkoonsa sonnustautuneena.

Joulukuun 16.

Olen vähitellen käynyt läpi kaikki joulukoristeeni ja huomannut, etten tarvitse ainoatakaan uutta. Vanhat koristeet palauttavat mieleen menneitä jouluja ja ovat tunnelmallisesti tuttuja. Niistä on tullut osa oman kodin jouluperinnettä, jota on hyvä jatkaa.

Joulukukka kaali

Ostin kolmatta viikkoa sitten lähikaupasta kaksi puna-vihreä-valkoista kukkakimppua, joista ovat jäljellä enää muutamat vihreät oksat ja kaksi koristekaalia. Kaalit ovat olleet todella kauniita, imitoineet ruusuja. Olen poistanut niistä monet kuihtuneet lehdet, joten ne ovat kutistuneet alkuperäisestä koostaan, mutta vieläkin porskuttelevat aivan kelpo joulukukkina.

Paperienkeli

Ystävättäreni tekee kauniita paperimassatöitä. Tässä yksi hänen enekeilmekoistaan. Otin sen vasta tänään esille adventtipöytääni varten ja huomasin, että mekko oli vähän kärsinyt. Niinpä rupesin heti aamutuimaan enkelimekon paikkaamiseen ja väkersin siihen tuon kullanvärisen tähtipaikan.

Christmas Bread - Joululeipä

Tämä on ikuinen joululeipä, ellei joku riko sitä. Se on  nimittäin keramiikkaa. Olen saanut sen kyproslaiselta ystävältäni, jolla on Larnacassa keramiikkastudio vaimonsa kanssa. Studio Ceramics. - This is my favorite Christmas bread made of ceramics. I got it from my friend Efthymios Symeou and I love it very much.

Joulukuun 13.

Perjantai ja kolmastoista! Nyt torjutaan päivän mahdollisia pahiksia hurmaavalla valkealla hyasintilla, joka on juuri avannut ensimmäisen kukkavanansa. Tuskin pahikset pitävät hyasintin tuoksusta. Toivottavasti ovat oikein allergisia! 

Hyvän mielen joulublogi -tunnustus

Olen tänään ylentänyt itseni antamaan joulublogitunnustuksia. Minua viehättävät eniten blogit, joissa on itse otettuja valokuvia ja kodikasta joulun tunnelmaa. Ensimmäinen lähtee blogiin Kaneli & pähkinä. Toinen Mustikkamäen jouluun. Lisää on luvassa.  Romulyylin jouluntaikaa on persoonallinen blogi, jonka sivuilla on vain omia ideota ja kuvia. Sille tunnustus! Så Vitt Jag Vet -blogi pursuaa mukavia ideoita, kuvat ovat kauniita ja omia. Tunnustus! Nata on uskollisesti päivittänyt blogiaan kauniine runoineen aina jouluun asti. Tunnustus!

Jospa jouluna olisi lunta!

Nyt oli ihan pakko leikkiä vähän tekolunta kuvaan. Ulkona Oulun korkeudella on aivan mahdoton sää. Meilläkin piha niin peilijäänä, vettä päällä, ettei uskalla ovesta ulos astua. Aivan pakko hakea äkkiä hiekoitushiekkaa.

Keittiössä tuoksuu neilikka

Myös tämä perinteinen maustekakku on ollut jokavuotisten joululeipomusteni joukossa nuoruudestani asti. Tänään vanhempi poikani oli leipomassa sen ohjeistuksellani. Ja syömässä myös. Puolet kakusta on häipynyt, ja poika lupasi leipoa huomenna uuden, nyt aivan itsenäisesti jälkisiivouksia myöten. Ilmassa on joulumieltä...Resepti löytyy täältä. 

Keittiössä tuoksuvat kaneli ja inkivääri

En ole vuosiin leiponut joulupiparkakkuja. Ostan valmiita ruotsalaisia. Mutta piparin tuoksua pitää joulukeittiössä olla. Niinpä leivon piparpähkinöitä, jotka ovat tosi helppotekoisia ja maukkaita. Ohje on täällä. Tällä kertaa poikkesin ohjeesta, koska minulla ei ollutkaan kaakaojauhetta. Jätin siis sen pois ja lisäsin teelusikallisen kardemummaa. Sokerina käytin nyt pelkästään fariinia. Pintaan voi painaa joko mantelin tai pähkinän puolikkaan. Nyt valitsin hasselpähkinän.

Hyasintin tuoksu

Onneksi en ole allerginen hyasintin tuoksulle! Se on yksi tunnelmallisimmista joulutuoksuista. Hyasintti on myös kestosuosikkini joulukukkana. Kaikkein eniten pidän sinivioletista, mutta sitä väriä en ole lähikaupoista vielä löytänyt.

 

Joulun istuskelukengät

Kengistä puheen ollen, on minulla kyllä vaatekomeron uumenissa ihan jalkaankin sopivat joulukengät. Mustilla paljeteilla kuorrutetut, joskus alennusmyynnistä ostetut. Oikein kauniit, mutta ei näillä juuri kävelylle lähdetä. Siis istuskelukengät!

Joulukenkä

Sain ystävättäreltäni kauan sitten tämän paperista tehdyn kengän. Hän sanoi sen sopivan minulle, koska kuulemma olen omien polkujeni kulkija. Kimalteleva punainen kenkä pääsee jouluisin aina erityisesti esille. Kengän on tehnyt taiteilija Susan Cutts, jonka sivuille pääsee tästä linkistä. Olen aivan hullaantunut hänen teoksistaan!

Keittiössä tuoksuu vanilja

Ensimmäiset joulupikkuleivät olen tänään leiponut. Nämä viipalepikkuleivät ovat kuuluneet jouluuni ihan pikkutytöstä asti. Reseptin sain tyttöystäväni äidiltä, joka vähän valvoi tyttärensä ja minun leipomisia mutta luovutti keittiönsä ja apunsa käyttöömme.Resepti on täällä Kotikokin pöytälaatikossani, jossa olen nimimerkillä Fasaani.

Olen tässä vuosien mittaan oppinut, kuinka minulta leipominen parhaiten sujuu: Jo edellisenä iltana mittaan ainekset valmiiksi, voin ja sokerin omaan kulhoonsa, jauhot ja mausteet toiseen, muut mahdolliset omiin kulhoihinsa. Jos reseptissä sanotaan, että jauhoja tulee esim. 5 dl, mittaan kulhoon vain neljä ja kirjoitan varmuuden vuoksi paperilapulle, kuinka paljon jauhoja on. Siksi, koska vasta taikinaa tehdessä tietää, mikä on oikea määrä. Aamulla voi on valmiin notkeaa vaahdotettavaksi, huoneenlämpöiset ainekset sopivasti käsillä.

Pienin askelin joulua kohti

Itsenäisyyspäivän aikana olen edelleen ottanut pieniä askeleita jouluun. Koti on kohta joulumekossaan. Kuusi vain puuttuu, mutta sehän tulee vasta aattona. On oikeastaan aika mukavaa puuhailla kaikessa rauhassa ja pysytellä sisätiloissa, kun flunssa vielä pitää kynsissään, vaikka vähän jo hellittää. Tuntuu suorastaan suloiselta joutenololta, kun ei ole kiire minnekään. Kyllä jouluun valmistautuminen taitaa olla parasta joulussa. Osaan arvostaa sitä, että nyt minulla on aikaa. Työssä ollessani kaikki piti tehdä puun ja kuoren välissä, mikä stressasi.

Photo Art Friday: "Open"

I have used my familiar items for my photo manipulations. You can see the iron item on the right side I created my heart from. Have a nice Christmas time! Photo Art Friday: "Open"

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Sininen ei nyt taida olla ihan Suomen lipun sinistä, mutta toivotan kuitenkin tällä kuvalla oikein hyvää itsenäisyyspäivää kaikille blogini vieraille. Jos voisin järjestää teille itsenäisyyspäivän aterian, tarjoilisin alkuun kermaista metsäsienikeittoa ja paahdettua ruisleipää. Pääruuaksi saisitte poroa jossakin muodossa paahdettujen juuresten kanssa, jälkiruuaksi karpalomoussekakkua ja kahvia. Juomiakin olisi tarjolla, ainakin punaviiniä ja konjakit kahvin kanssa. Eikö nostettaisi heti alkuun maljat päivän kunniaksi!?

Joulukuun viides

Meillähän on ainainen joulu eteisaulassa, jonka seinä on tapetoitu kullan ja oranssin sävyillä. Syksyllä 2006 meillä tehtiin pintaremonttia, ja silloin päätin, että nyt meille laitetaan lämmin tervetuloa-väri eteiseen. Minullakin on ollut kausia, jolloin kaikki on ollut neutraalia vaaleaa ja pelkistettyä, josta pidän kyllä edelleenkin.  Ensimmäinen kotimme oli hyvinkin musta- harmaa-valkoinen. Hiljalleen tästä ikäihmisen kodista on rakentunut mausteisen värikäs. Palat ovat loksahtaneet paikoilleen pikku hiljaa. Tämä tapettiratkaisuni kyllä pelotti. Ajattelin, että pian se vaihtuu valkoiseen. Mutta siinä sekin on edelleen pysynyt.  

Pieni helmityö on ikivanha; kehyksetkin ovat ihan haurastuneet. Sen takana on teksti "Från mitt hem. Från Montinska hemmet ett minne. 1853 - 1954." Siis isoäitini lapsuudenkodista.Niinpä olen tänään kuvatessani muistellut isoäitiäni ja hänen sisartaan, jonka kodista tuo tinamalja on peräisin.

Sininen

Poden kunnon flunssaa jo toista viikkoa. En jaksa tehdä mitään näpertelyä enempää. Niinpä rakentelen joulureksvisiittaa ja jätän raskaammat hommat myöhemmäsksi. Tänä aamuna kello herätti seitsemältä, että ehtisin soittamaan terveyskeskukseen heti klo 8. Siinä odotellessani ajan kulua kaivoin esille palapeilit, jotka laitan aina jouluksi sinisten lasiesineitten alle ruokailutilaan. Ikkunasta heijastuu "Kiurujen yöllä" tapetoitu seinä. Mieheni kummasteli, kun ostatin hänellä vuosia sitten yhden ainoan sinisen lasitiilin. Tähän se tuli. Kaunis nainen pienessä kuvassa on rakas äitini, jonka menetin ollessani vasta 9-vuotias.

Joulukuun neljäs

Tästä näyttää nyt tulevan varsinainen inventaariokuvasto. Vanha maljakkohan on meillä tietenkin kesät ja talvet. Muistan tämän hyvin lapsuudenkodistani. Tämä on ollut meillä aina. Yläosassa olevan metalliosan saa irti, ja se muistuttaa erehdyttävästi prinsessan kruunua. Lapsena laitoin siihen joskus kuminauhan ja kiinnitin sen päähän kuminauhalla leuan alle. Pienihän se oli, mutta niin olin minäkin.

Uusi tonttu tuli taloon

Voitin Joulupuun alla -blogista viehättävän tontun, servettejä ja karkkikeppejä. Oli kiva avata pakettia, vaikka suunnilleen tiesinkin, mitä se sisältää. Kunhan alan viritellä tonttupöytääni, niin tämäkin uusi tulokas pääsee toisten joukkoon tutustelemaan.

Joulukuun kolmas

Kun rakennan joulua, yritän pestä ja puhdistaa myös kuivatut kasvini. Nämä kuvassa olevat oli helppo puhdistaa suihkuttamalla ne siivilässä.  Kaikki ovat keräämiäni matkamuistoja Kyprokselta. Granaattiomena ystävättäreni pihapuusta, kävyt Salamiin pinjametsiköstä, pitkät siemenkodat Larnacasta. Mukavia muistoja, kauniita esineitä, kuin nahkaa ja keramiikkaa.

Mustikka kukkii

Mustikanvarvut kukkivat kauneimmillaan. Ne ovat kuin pieniä lyhtyjä. Vielä on tehtävä yksi metsäretki ennen joulua.
Blueberries are in blossom. They are like small lanterns.

Joulukuun toinen

Minulla on nyt tällainen sattumanvarainen joulukalenteri, jota päivitän aina, kun saan kuvan aikaiseksi. En siis ota siitä stressiä!

Nyt ovat jouluvalmisteluni edenneet niin, että olen inventoinut joulukoristevarastoni. Kylläpä se onkin muhkea! Tiedän hyvin, että monesti vähemmän on enemmän, mutta minun joulussani ei. Aattoon mennessä lukuisat pöytäni on puettu joulumekkoihin. En sutaise esineitä mihin sattuu vaan asettelen niitä hartaasti ns. asetelmiksi, jotka minun silmääni miellyttävät. Joku voisi ajatella, että romukaupassa ollaan. 

Minulla on paljon vanhoja esineitä. Tietenkin niihin liittyy muistoja, jotka pulpahtavat esiin niitä katsellessani ja hypistellessäni. Jos ne osaisivat puhua, ne kertoisivat tarinoita henkilöhistoriastani. Juuri siksi esineeni eivät olekaan minulle yhdentekeviä. "Rakastan ensineitä, hullu, hullun lailla...", kuten Pablo Neruda on runoillut oodissaan esineille.

Adventtitähdet Kiurujen yössä

Ruokailuhuoneen yhdellä seinällä on Birger Kaipiaisen "Kiurujen yö" -tapetti ja vanhat kehykset, jotka saavat joka adventti tähtinauhakoristeensa.Tapetin valittuani ajattelin, että saatan kyllästyä siihen, mutta niin vain ei ole käynyt. Siinä se on ollut syksystä 2006, enkä vieläkään aio vaihtaa. Seinää vastapäätä on ikkuna ja ikkunan alla kaapisto, jonka päällä on sinisiä lasiesineitä.