Tervetuloa

Tervetuloa
Tervetuloa joulublogiini. Olisi mukava saada jonkilainen merkki käynnistäsi. Kommentit lisäävät joulumieltä! Toki ne voivat olla kriittisiäkin.


Donnan jouluhyrinää adventista aattoon ja Nuutinpäivään.
KLIKKAA KUVIA ISOMMIKSI!

Rakastan esineitä

Minulla on blogissani paljon kuvia esineistä, koska rakastan niitä. Ne ovat konkreettinen osa henkilöhistoriaani ja kertovat monia tarinoita elämästäni. Pablo Neruda on kirjoittanut runon "Oodi esineille". Pidän siitä paljon. Tässä linkki runoon.
Kommentit lämmittävät, lyhyetkin!

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Joulun istuskelukengät

Kengistä puheen ollen, on minulla kyllä vaatekomeron uumenissa ihan jalkaankin sopivat joulukengät. Mustilla paljeteilla kuorrutetut, joskus alennusmyynnistä ostetut. Oikein kauniit, mutta ei näillä juuri kävelylle lähdetä. Siis istuskelukengät!

Joulukenkä

Sain ystävättäreltäni kauan sitten tämän paperista tehdyn kengän. Hän sanoi sen sopivan minulle, koska kuulemma olen omien polkujeni kulkija. Kimalteleva punainen kenkä pääsee jouluisin aina erityisesti esille. Kengän on tehnyt taiteilija Susan Cutts, jonka sivuille pääsee tästä linkistä. Olen aivan hullaantunut hänen teoksistaan!

lauantai 7. joulukuuta 2013

Keittiössä tuoksuu vanilja

Ensimmäiset joulupikkuleivät olen tänään leiponut. Nämä viipalepikkuleivät ovat kuuluneet jouluuni ihan pikkutytöstä asti. Reseptin sain tyttöystäväni äidiltä, joka vähän valvoi tyttärensä ja minun leipomisia mutta luovutti keittiönsä ja apunsa käyttöömme.Resepti on täällä Kotikokin pöytälaatikossani, jossa olen nimimerkillä Fasaani.




Olen tässä vuosien mittaan oppinut, kuinka minulta leipominen parhaiten sujuu: Jo edellisenä iltana mittaan ainekset valmiiksi, voin ja sokerin omaan kulhoonsa, jauhot ja mausteet toiseen, muut mahdolliset omiin kulhoihinsa. Jos reseptissä sanotaan, että jauhoja tulee esim. 5 dl, mittaan kulhoon vain neljä ja kirjoitan varmuuden vuoksi paperilapulle, kuinka paljon jauhoja on. Siksi, koska vasta taikinaa tehdessä tietää, mikä on oikea määrä. Aamulla voi on valmiin notkeaa vaahdotettavaksi, huoneenlämpöiset ainekset sopivasti käsillä.

Pienin askelin joulua kohti

Itsenäisyyspäivän aikana olen edelleen ottanut pieniä askeleita jouluun. Koti on kohta joulumekossaan. Kuusi vain puuttuu, mutta sehän tulee vasta aattona. On oikeastaan aika mukavaa puuhailla kaikessa rauhassa ja pysytellä sisätiloissa, kun flunssa vielä pitää kynsissään, vaikka vähän jo hellittää. Tuntuu suorastaan suloiselta joutenololta, kun ei ole kiire minnekään. Kyllä jouluun valmistautuminen taitaa olla parasta joulussa. Osaan arvostaa sitä, että nyt minulla on aikaa. Työssä ollessani kaikki piti tehdä puun ja kuoren välissä, mikä stressasi.


Photo Art Friday: "Open"

I have used my familiar items for my photo manipulations. You can see the iron item on the right side I created my heart from. Have a nice Christmas time! Photo Art Friday: "Open"

torstai 5. joulukuuta 2013

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Sininen ei nyt taida olla ihan Suomen lipun sinistä, mutta toivotan kuitenkin tällä kuvalla oikein hyvää itsenäisyyspäivää kaikille blogini vieraille. Jos voisin järjestää teille itsenäisyyspäivän aterian, tarjoilisin alkuun kermaista metsäsienikeittoa ja paahdettua ruisleipää. Pääruuaksi saisitte poroa jossakin muodossa paahdettujen juuresten kanssa, jälkiruuaksi karpalomoussekakkua ja kahvia. Juomiakin olisi tarjolla, ainakin punaviiniä ja konjakit kahvin kanssa. Eikö nostettaisi heti alkuun maljat päivän kunniaksi!?

Joulukuun viides

Meillähän on ainainen joulu eteisaulassa, jonka seinä on tapetoitu kullan ja oranssin sävyillä. Syksyllä 2006 meillä tehtiin pintaremonttia, ja silloin päätin, että nyt meille laitetaan lämmin tervetuloa-väri eteiseen. Minullakin on ollut kausia, jolloin kaikki on ollut neutraalia vaaleaa ja pelkistettyä, josta pidän kyllä edelleenkin.  Ensimmäinen kotimme oli hyvinkin musta- harmaa-valkoinen. Hiljalleen tästä ikäihmisen kodista on rakentunut mausteisen värikäs. Palat ovat loksahtaneet paikoilleen pikku hiljaa. Tämä tapettiratkaisuni kyllä pelotti. Ajattelin, että pian se vaihtuu valkoiseen. Mutta siinä sekin on edelleen pysynyt.  







Pieni helmityö on ikivanha; kehyksetkin ovat ihan haurastuneet. Sen takana on teksti "Från mitt hem. Från Montinska hemmet ett minne. 1853 - 1954." Siis isoäitini lapsuudenkodista.Niinpä olen tänään kuvatessani muistellut isoäitiäni ja hänen sisartaan, jonka kodista tuo tinamalja on peräisin.


Ei sitä joulua

Ei sitä joulua, että en kirjoita syksyn sataessa
tilattua lunta vihreille oksille.
Ei sitä syksyä, että en
kuudenkymmenen kynttilän lampun alla
kirjoita vahakynttilöiden suloisesta loisteesta
ja lapsista ja laulusta
hyvästä tahdosta ja maan rauhasta
ja niin kuin sauna on pantu illalla lämpimäksi,
niin minäkin.

Paavo Haavikko



Johannekse joululaul

Tääl o niin kaunist ja hiljast
näkisitki, kuulisitki,
voi ko pääsisit tulema,
mut et sää taira pääst.
Hajin kuusenki,
ko ajattelin et jos,
ja petasin uure lakana.

Johanneksen kuuses killuva
punasipula, rautalankal kii,
ja latvas o fasanisulkki,
lintulaura alt juur aamul löyrys.

Mää laitan tääl peruni kiehuma
keitän koko suvise saro,
seittemän kaikkias.
Niil o nimiki jokasel
ja yks niist o rakkamp ko muut.

Sää varma olet menos jo,
miähes autta sul takki selkkä.
Seisotte rinnatuste
kuulustelemas joulurauhajulistust,
näen teijät telkkaris.
O siinäki pari,
toine on unhottan karvalakkis päähä Maamme-laulu ajaks
ja sää et muista sanoi, liikuttelet huulias vaa,
Luven niit tarkka,
nee sanova:

Tuan oman perunan tullesan.

(Heli Laaksonen)


Kunpa jouluna olisi lunta!