Sininen

Poden kunnon flunssaa jo toista viikkoa. En jaksa tehdä mitään näpertelyä enempää. Niinpä rakentelen joulureksvisiittaa ja jätän raskaammat hommat myöhemmäsksi. Tänä aamuna kello herätti seitsemältä, että ehtisin soittamaan terveyskeskukseen heti klo 8. Siinä odotellessani ajan kulua kaivoin esille palapeilit, jotka laitan aina jouluksi sinisten lasiesineitten alle ruokailutilaan. Ikkunasta heijastuu "Kiurujen yöllä" tapetoitu seinä. Mieheni kummasteli, kun ostatin hänellä vuosia sitten yhden ainoan sinisen lasitiilin. Tähän se tuli. Kaunis nainen pienessä kuvassa on rakas äitini, jonka menetin ollessani vasta 9-vuotias.

Joulukuun neljäs

Tästä näyttää nyt tulevan varsinainen inventaariokuvasto. Vanha maljakkohan on meillä tietenkin kesät ja talvet. Muistan tämän hyvin lapsuudenkodistani. Tämä on ollut meillä aina. Yläosassa olevan metalliosan saa irti, ja se muistuttaa erehdyttävästi prinsessan kruunua. Lapsena laitoin siihen joskus kuminauhan ja kiinnitin sen päähän kuminauhalla leuan alle. Pienihän se oli, mutta niin olin minäkin.

Uusi tonttu tuli taloon

Voitin Joulupuun alla -blogista viehättävän tontun, servettejä ja karkkikeppejä. Oli kiva avata pakettia, vaikka suunnilleen tiesinkin, mitä se sisältää. Kunhan alan viritellä tonttupöytääni, niin tämäkin uusi tulokas pääsee toisten joukkoon tutustelemaan.

Joulukuun kolmas

Kun rakennan joulua, yritän pestä ja puhdistaa myös kuivatut kasvini. Nämä kuvassa olevat oli helppo puhdistaa suihkuttamalla ne siivilässä.  Kaikki ovat keräämiäni matkamuistoja Kyprokselta. Granaattiomena ystävättäreni pihapuusta, kävyt Salamiin pinjametsiköstä, pitkät siemenkodat Larnacasta. Mukavia muistoja, kauniita esineitä, kuin nahkaa ja keramiikkaa.

Mustikka kukkii

Mustikanvarvut kukkivat kauneimmillaan. Ne ovat kuin pieniä lyhtyjä. Vielä on tehtävä yksi metsäretki ennen joulua.
Blueberries are in blossom. They are like small lanterns.

Joulukuun toinen

Minulla on nyt tällainen sattumanvarainen joulukalenteri, jota päivitän aina, kun saan kuvan aikaiseksi. En siis ota siitä stressiä!

Nyt ovat jouluvalmisteluni edenneet niin, että olen inventoinut joulukoristevarastoni. Kylläpä se onkin muhkea! Tiedän hyvin, että monesti vähemmän on enemmän, mutta minun joulussani ei. Aattoon mennessä lukuisat pöytäni on puettu joulumekkoihin. En sutaise esineitä mihin sattuu vaan asettelen niitä hartaasti ns. asetelmiksi, jotka minun silmääni miellyttävät. Joku voisi ajatella, että romukaupassa ollaan. 

Minulla on paljon vanhoja esineitä. Tietenkin niihin liittyy muistoja, jotka pulpahtavat esiin niitä katsellessani ja hypistellessäni. Jos ne osaisivat puhua, ne kertoisivat tarinoita henkilöhistoriastani. Juuri siksi esineeni eivät olekaan minulle yhdentekeviä. "Rakastan ensineitä, hullu, hullun lailla...", kuten Pablo Neruda on runoillut oodissaan esineille.

Adventtitähdet Kiurujen yössä

Ruokailuhuoneen yhdellä seinällä on Birger Kaipiaisen "Kiurujen yö" -tapetti ja vanhat kehykset, jotka saavat joka adventti tähtinauhakoristeensa.Tapetin valittuani ajattelin, että saatan kyllästyä siihen, mutta niin vain ei ole käynyt. Siinä se on ollut syksystä 2006, enkä vieläkään aio vaihtaa. Seinää vastapäätä on ikkuna ja ikkunan alla kaapisto, jonka päällä on sinisiä lasiesineitä.