Tervetuloa

Tervetuloa
Tervetuloa joulublogiini. Olisi mukava saada jonkilainen merkki käynnistäsi. Kommentit lisäävät joulumieltä! Toki ne voivat olla kriittisiäkin.


Donnan jouluhyrinää adventista aattoon ja Nuutinpäivään.
KLIKKAA KUVIA ISOMMIKSI!

Rakastan esineitä

Minulla on blogissani paljon kuvia esineistä, koska rakastan niitä. Ne ovat konkreettinen osa henkilöhistoriaani ja kertovat monia tarinoita elämästäni. Pablo Neruda on kirjoittanut runon "Oodi esineille". Pidän siitä paljon. Tässä linkki runoon.
Kommentit lämmittävät, lyhyetkin!

perjantai 11. joulukuuta 2015

Lunta!

Kun tänä aamuna heräsin pian klo 7:n jälkeen ja avasin sälekaihtimet, näin ihanan joulukuun 11. päivän yllätyksen: koko maisema oli peittynyt yön aikana pehmeään lumivaippaan. Vihdoinkin. Taivas oli juuri niin sininen, miltä se kuvassa näyttää. Silmät vielä unesta sikkarassa raahasin kameran jalustoineen ulos ja nappasin aamun sinisen hetken kuvan. Nyt illalla taivas on ollut violettiin vivahtava, maisema tuuleton ja hiljainen lumivaipassaan. Pihan perällä omenapuun alla nuokkuu vanha korituoli onnesta väärällääm lumipeitteensä alla.

2 kommenttia:

  1. Täällä ei ole tainnut joulukuun puolella olla ollenkaan lunta tai ei ainakaan kovin paljoa. Marraskuussa satoi pari kertaa, mutta nekin suli pois.

    VastaaPoista
  2. Meilläkin pikkuisen satoi. Mut ei nyt ole aikaa katsoa ulos, kun muuttohommat on valloittanut mielet .. haluaisin päästä jouluksi kotiin .. töitä on niin hirveästi ..

    VastaaPoista

Kaikenlaiset kommentit ovat tervetulleita. Positiiviset kannustavat ja ilahduttavat, negatiiviset voimistavat.



Ei sitä joulua

Ei sitä joulua, että en kirjoita syksyn sataessa
tilattua lunta vihreille oksille.
Ei sitä syksyä, että en
kuudenkymmenen kynttilän lampun alla
kirjoita vahakynttilöiden suloisesta loisteesta
ja lapsista ja laulusta
hyvästä tahdosta ja maan rauhasta
ja niin kuin sauna on pantu illalla lämpimäksi,
niin minäkin.

Paavo Haavikko



Johannekse joululaul

Tääl o niin kaunist ja hiljast
näkisitki, kuulisitki,
voi ko pääsisit tulema,
mut et sää taira pääst.
Hajin kuusenki,
ko ajattelin et jos,
ja petasin uure lakana.

Johanneksen kuuses killuva
punasipula, rautalankal kii,
ja latvas o fasanisulkki,
lintulaura alt juur aamul löyrys.

Mää laitan tääl peruni kiehuma
keitän koko suvise saro,
seittemän kaikkias.
Niil o nimiki jokasel
ja yks niist o rakkamp ko muut.

Sää varma olet menos jo,
miähes autta sul takki selkkä.
Seisotte rinnatuste
kuulustelemas joulurauhajulistust,
näen teijät telkkaris.
O siinäki pari,
toine on unhottan karvalakkis päähä Maamme-laulu ajaks
ja sää et muista sanoi, liikuttelet huulias vaa,
Luven niit tarkka,
nee sanova:

Tuan oman perunan tullesan.

(Heli Laaksonen)


Kunpa jouluna olisi lunta!