 |
| Nyt Makrotexissä hassutellaan. Minun vastaukseni on tämä kynttelikkö, jonka viime jouluna tuunasin. |
 |
| Keittelin pari päivää sitten karpalohilloa. Se on mukava lisuke sekä liharuuille että juustoille. Karpalot ovat hailuotolaisia. Nämä ovat joko itse pomittuja tai luotolaiselta ystävältäni saatuja. - Sinänsä karpalosuolla kuljeskelu on varsinaista metsäterapiaa. |
 |
| Minusta on ikääntymisen myötä tullut varsinainen kierrätys-Donna. Selailen jatkuvasti Huutonetin ja Tori.fi:n sivustoja. Välillä törmään aarteisiin. Viimeisin löytöni on tämä Marimekon Fandango-sametti. Se on nyt komeana joululiinana pöydällä, jonka ääressä ei aterioida, joten se saa levätä rauhassa ja välttyä sotkuilta. Hurmaavan jouluinen ja juhlava se on! Link: communal global |
 |
Kävin tänään hyvän mielen kävelyllä lähimetsikössä. Ei ollut kylmä, ei tuullut, lunta sateli hiljalleen. Heti alkutaipaleella tapasin tuntemattoman iäkkään naisen kävelysauvoineen. Koska matka näytti kulkevan samaan suuntaan, niin juttelukin tuli kuin itsestään. - Poikkesin metsän sisään poimimaan mustikan- ja puolukanvarpuja, muutaman minikuusenkin nappasin mukaani. Olen näillä kävelyretkilläni oppinut tietämään, missä ovat komeimmat ja vihreimmät varvut.
Olen
luonteeltani perfektionisti isäni peruja. Tästä piirteestäni olen
joutunut monesti luopumaan, mutta minua oikein huvittaa, miten se
työntyy esille näillä keräilyretkilläni: minulle kelpaavat vain
tanakimmat mustikanvarvut ja suurilehtisimmät puolukanvarvut. Poimin
vaikka yksitellen sieltä täältä. Karistelen lumen pois ja katson,
kelpaako. Olen lapsellisen onnellinen, kun rämmin epätasaisella
metsänpohjalla ja etsin, missä vilahtaa tumma vihreä puolukka ja rehevä
mustikka. - Nyt ovat puolukanvarvut keittokulhossa keittiön kaapin päällä, ensimmäinen minikuusi mieheni Anni-tädin kristallilasissa. - Mustikanvarvut menevät naapurin rouvalle, sillä omani olen jo hakenut aikaisemmin. Niissä nuput alkavat jo näkyä.
| |
Adventtikalenteriarvonta
Joulupuun alla -blogissa. Suloinen palkinto!
 |
Olen herännyt jo monta tuntia sitten. Mies nukkuu. Aamutakkisillani olen hipsinyt komerolle ja ottanut esiin tämän joulun ensimmäisiä joulukoristeita. - Olen myös selannut viime joulun aikaan ottamiani kuvia, joista valitsin tälle päivälle yllä olevan. - Voi,
miten paljon muistoja esineisiin liittyy! Kupin olen ostanut vuosia
sitten wieniläiseltä kirpputorilta, tähtinauhan kyproslaisesta
tavaratalosta. Pitsiverho on kyproslaisen ystäväni minulle lahjoittama,
yksi neljästä.
|
|
|
 |
| Meille Oulun korkeudelle on satanut jo useammat lumet, mutta aina ne ovat sulaneet. Jospa tämä nyjyinen pysyisi. - Ensimmäiseen adventtiin on viikko aikaa. Olen viime viikkoina suursiivonnut kotia ja päässyt aika hyvin eteenpäin. - Kuvasin tämän joulun joulukortin jo viime joulun aikoihin, ja nyt kortit on jo kirjoitettu. Ne odottavat kuorissaan postittamista. Tuskin koskaan elämässäni olen ollut näin ajoissa. - Minua kyllä jo jouluttaa. Olen selaillut vanhoja lehtien joulunumeroita, bongannut reseptejä ja suunnitellut joulun tarjoiluja. - Minulle tämä marraskuu ei ole koskaan ollut masentavan pimeyden aikaa, koska joulu on tulollaan. Olen jouluihminen, ja virittelen joulukotia heti ensimmäiseksi adventiksi. | | |
|
Ei sitä joulua
Ei sitä joulua, että en kirjoita syksyn sataessa
tilattua lunta vihreille oksille.
Ei sitä syksyä, että en
kuudenkymmenen kynttilän lampun alla
kirjoita vahakynttilöiden suloisesta loisteesta
ja lapsista ja laulusta
hyvästä tahdosta ja maan rauhasta
ja niin kuin sauna on pantu illalla lämpimäksi,
niin minäkin.
Paavo Haavikko
Johannekse joululaul
Tääl o niin kaunist ja hiljast
näkisitki, kuulisitki,
voi ko pääsisit tulema,
mut et sää taira pääst.
Hajin kuusenki,
ko ajattelin et jos,
ja petasin uure lakana.
Johanneksen kuuses killuva
punasipula, rautalankal kii,
ja latvas o fasanisulkki,
lintulaura alt juur aamul löyrys.
Mää laitan tääl peruni kiehuma
keitän koko suvise saro,
seittemän kaikkias.
Niil o nimiki jokasel
ja yks niist o rakkamp ko muut.
Sää varma olet menos jo,
miähes autta sul takki selkkä.
Seisotte rinnatuste
kuulustelemas joulurauhajulistust,
näen teijät telkkaris.
O siinäki pari,
toine on unhottan karvalakkis päähä Maamme-laulu ajaks
ja sää et muista sanoi, liikuttelet huulias vaa,
Luven niit tarkka,
nee sanova:
Tuan oman perunan tullesan.
(Heli Laaksonen)
.jpg)
