Tervetuloa

Tervetuloa
Tervetuloa joulublogiini. Olisi mukava saada jonkilainen merkki käynnistäsi. Kommentit lisäävät joulumieltä! Toki ne voivat olla kriittisiäkin.


Donnan jouluhyrinää adventista aattoon ja Nuutinpäivään.
KLIKKAA KUVIA ISOMMIKSI!

Rakastan esineitä

Minulla on blogissani paljon kuvia esineistä, koska rakastan niitä. Ne ovat konkreettinen osa henkilöhistoriaani ja kertovat monia tarinoita elämästäni. Pablo Neruda on kirjoittanut runon "Oodi esineille". Pidän siitä paljon. Tässä linkki runoon.
Kommentit lämmittävät, lyhyetkin!

keskiviikko 8. joulukuuta 2010

Hyasintti

Hyasintin tuoksu tuo mieleeni lapsuuden joulun; silloin se taisi olla ainoa joulukukka. Oli suloista hipsiä jouluaamuna olohuoneeseen ja tuntea ensimmäiseksi sen tuoksu sekoittuneena kuusen tuoksuun. Vielä nytkin hyasintti on rakkain joulukukkani. Nyt vain ei meidän marketissa ollut sinisiä, joista pidän eniten.
Lähettänyt klo
Tunnisteet:

1 kommentti:

  1. seijastiina11. joulukuuta 2010 klo 22.20

    Hyasintti on aina kaunis ja tuoksu ihana, lapsuus minullekin tulee aina mieleen kukasta, ja ostankin joka vuosi, ja se joulukuusi, ihana ♥
    Ostin myös itse ,missä on kolme, en lainkaan tiedä
    mikä on väri, kun sitä ei ilmoitettu missään, yllätys siis :D
    Minulla nuput vielä odottaa pääsyä ilmoille.

    VastaaPoista

Kaikenlaiset kommentit ovat tervetulleita. Positiiviset kannustavat ja ilahduttavat, negatiiviset voimistavat.

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)


Ei sitä joulua

Ei sitä joulua, että en kirjoita syksyn sataessa
tilattua lunta vihreille oksille.
Ei sitä syksyä, että en
kuudenkymmenen kynttilän lampun alla
kirjoita vahakynttilöiden suloisesta loisteesta
ja lapsista ja laulusta
hyvästä tahdosta ja maan rauhasta
ja niin kuin sauna on pantu illalla lämpimäksi,
niin minäkin.

Paavo Haavikko



Johannekse joululaul

Tääl o niin kaunist ja hiljast
näkisitki, kuulisitki,
voi ko pääsisit tulema,
mut et sää taira pääst.
Hajin kuusenki,
ko ajattelin et jos,
ja petasin uure lakana.

Johanneksen kuuses killuva
punasipula, rautalankal kii,
ja latvas o fasanisulkki,
lintulaura alt juur aamul löyrys.

Mää laitan tääl peruni kiehuma
keitän koko suvise saro,
seittemän kaikkias.
Niil o nimiki jokasel
ja yks niist o rakkamp ko muut.

Sää varma olet menos jo,
miähes autta sul takki selkkä.
Seisotte rinnatuste
kuulustelemas joulurauhajulistust,
näen teijät telkkaris.
O siinäki pari,
toine on unhottan karvalakkis päähä Maamme-laulu ajaks
ja sää et muista sanoi, liikuttelet huulias vaa,
Luven niit tarkka,
nee sanova:

Tuan oman perunan tullesan.

(Heli Laaksonen)


Kunpa jouluna olisi lunta!


glitter-graphics.com