 |
| Meillä on pitkässä kapeassa eteisaulassa vanha maalaamaton talonpoikaispöytä, jonka myös viritän vuodenaikojen mukaan. Jouluksi kiinnitän sen reunaan itse nuorena virkkaamani pitsin. Näyttää olevan vähän vinossa. Täytyypä suoristaa... |
 |
| Adventtipöytä näyttää tänään tällaiselta. Monena jouluna se on ollut varsinainen joulun runsaudensarvi mutta näyttää vuosien myötä pelkistyvän. Mustikanvarvut kuitenkin aina mukana. Alkavat jo kukkia. Vielä saa ennen joulua tehdä uuden pomintareissun metsään. |
 |
| Kävin viime viikolla Oulun taidemuseossa ja samalla sen museokaupassa. Museokauppa ei petä koskaan, olipa se missä tahansa. Niin paljon kauniita esineitä ja kivoja juttuja, eivätkä yleensä hinnan kiroissa. Ostin sieltä puisen valkean joulukuusen. Nyt minulla on valkea joulupuu, vaikka ulkona ei juuri lunta olekaan. Tässä olen kuvannut sen mahdollista tämän joulun joulukorttia varten. Vielä en ole päättänyt, ja kuvaukset jatkuvat. |
 |
| Mistähän pälkähtikään päähäni paketoida muna joulupaketiksi. Ei kääriytynyt aivan käden käänteessä! |
 |
| Tähtimekko löytyi. Nyt se on pesty, silitetty ja puettu adventtipöydän ylle. Kattaus on vielä kesken, mutta kokeilin yhtä kuvausideaani, ja tällainen siitä tuli. Virittely jatkuu. - Wordless Wednesday |
 |
| Tämä syysasuinen sivupöytä vaihtaa tällä viikolla adventtimekon ylleen, kunhan löydän, mihin olen huolellisesti pannut sen säilöön. Tähtimekko siis vielä hukassa. |
 |
| Löysin metsäkävelylläni suloisen pienen kuusen, jonka asetin multaan lasipurkkiin, ja purkin korin sisälle. |
Ei sitä joulua
Ei sitä joulua, että en kirjoita syksyn sataessa
tilattua lunta vihreille oksille.
Ei sitä syksyä, että en
kuudenkymmenen kynttilän lampun alla
kirjoita vahakynttilöiden suloisesta loisteesta
ja lapsista ja laulusta
hyvästä tahdosta ja maan rauhasta
ja niin kuin sauna on pantu illalla lämpimäksi,
niin minäkin.
Paavo Haavikko
Johannekse joululaul
Tääl o niin kaunist ja hiljast
näkisitki, kuulisitki,
voi ko pääsisit tulema,
mut et sää taira pääst.
Hajin kuusenki,
ko ajattelin et jos,
ja petasin uure lakana.
Johanneksen kuuses killuva
punasipula, rautalankal kii,
ja latvas o fasanisulkki,
lintulaura alt juur aamul löyrys.
Mää laitan tääl peruni kiehuma
keitän koko suvise saro,
seittemän kaikkias.
Niil o nimiki jokasel
ja yks niist o rakkamp ko muut.
Sää varma olet menos jo,
miähes autta sul takki selkkä.
Seisotte rinnatuste
kuulustelemas joulurauhajulistust,
näen teijät telkkaris.
O siinäki pari,
toine on unhottan karvalakkis päähä Maamme-laulu ajaks
ja sää et muista sanoi, liikuttelet huulias vaa,
Luven niit tarkka,
nee sanova:
Tuan oman perunan tullesan.
(Heli Laaksonen)
