Olen tekemässä lapsenlapselleni joulukalenteria, taskullista lumiukkoa. Pohdin, mitä ihmettä keksisin. Karkkilinjalle en halua lähteä. Taikataikina on ollut jo jonkin aikaa mielessäni, ja niinpä ryhdyin tuumasta toimeen. Leivoin taikataikinasta pullia, joulutorttuja ja leipiä. Kananmunalla voideltuina ne näyttävät aika herkullisilta. Päälle sirottelin couscousta.
Täältä löysin taikinan ohjeen.
Vaikka adventtiin on vielä aikaa, niin minun jouluaikani taisi alkaa tällä viikolla. Ripustin eteiseen piianpeilin yläpuolelle kranssin, joka on ollut poissa sisustuksesta. Tänään kävin metsässä poimimassa ilmaisia joulukukkia: puolukan- ja mustikanvarpuja. Nyt on keittiön kaapin päällä soppakulho pullollaan puolukanvarpuja. Mustikanvarvut odottavat vain, milloin saavat poksauttaa joulukukkansa näkyviin.
Toivottavasti tämä vuosi tuo mukanaan pienen ihmisen arkeen ja jokapäiväiseen elämään myös onnen murusia, aitoa iloa, tähtihetkiäkin.
Olen todella myöhässä joulukorttien lähettämisessä. Tänään olen kokeillut kuvata valomaalaustekniikalla jotakin, mutta eipä ole vielä tullut mieleistäni tulosta. Tässä on vain yksi kokeilu, jota en vielä kortiksi kelpuuta.
Viime viikonloppuna olin viettämässä kurssikavereitteni kanssa mukavaa aikaa Hailuodossa. Kuva on majakan juurelta, mihin istutin muutaman joulutähden.
Lämmitellään joulunaluspakkasessa kuumalla glögillä!
Ei sitä joulua
Ei sitä joulua, että en kirjoita syksyn sataessa
tilattua lunta vihreille oksille.
Ei sitä syksyä, että en
kuudenkymmenen kynttilän lampun alla
kirjoita vahakynttilöiden suloisesta loisteesta
ja lapsista ja laulusta
hyvästä tahdosta ja maan rauhasta
ja niin kuin sauna on pantu illalla lämpimäksi,
niin minäkin.
Paavo Haavikko
Johannekse joululaul
Tääl o niin kaunist ja hiljast
näkisitki, kuulisitki,
voi ko pääsisit tulema,
mut et sää taira pääst.
Hajin kuusenki,
ko ajattelin et jos,
ja petasin uure lakana.
Johanneksen kuuses killuva
punasipula, rautalankal kii,
ja latvas o fasanisulkki,
lintulaura alt juur aamul löyrys.
Mää laitan tääl peruni kiehuma
keitän koko suvise saro,
seittemän kaikkias.
Niil o nimiki jokasel
ja yks niist o rakkamp ko muut.
Sää varma olet menos jo,
miähes autta sul takki selkkä.
Seisotte rinnatuste
kuulustelemas joulurauhajulistust,
näen teijät telkkaris.
O siinäki pari,
toine on unhottan karvalakkis päähä Maamme-laulu ajaks
ja sää et muista sanoi, liikuttelet huulias vaa,
Luven niit tarkka,
nee sanova:
Tuan oman perunan tullesan.
(Heli Laaksonen)
