Tervetuloa

Tervetuloa
Tervetuloa joulublogiini. Olisi mukava saada jonkilainen merkki käynnistäsi. Kommentit lisäävät joulumieltä! Toki ne voivat olla kriittisiäkin.


Donnan jouluhyrinää adventista aattoon ja Nuutinpäivään.
KLIKKAA KUVIA ISOMMIKSI!

Rakastan esineitä

Minulla on blogissani paljon kuvia esineistä, koska rakastan niitä. Ne ovat konkreettinen osa henkilöhistoriaani ja kertovat monia tarinoita elämästäni. Pablo Neruda on kirjoittanut runon "Oodi esineille". Pidän siitä paljon. Tässä linkki runoon.
Kommentit lämmittävät, lyhyetkin!

tiistai 16. marraskuuta 2010

Upea joulukirja

Eilen illalla otin käsiini ensimmäisen joulukirjan, selailin sen läpi ja merkitsin kiinnostavia jouluvinkkejä. Tämä ruotsalainen kirja on upea: kauniita kuvia, reseptejä joulukeittiöön, joulusomistusvihjeitä. Tätä voi jo sanoa löydöksi, sillä olen ostanut tämän kirpparilta 3,5 eurolla. Kirjassa on 200 sivua. Se on ollut minulla jo useamman vuoden, mutta aina se jaksaa viehättää.

maanantai 15. marraskuuta 2010

Korinttipikkuleivät

Ruotsalaisen reseptin mukaan leivotut korinttipikkuleivät tungeksivat belgialaisessa suklaarasiassa odottamassa pöytään pääsyä. Resepti täällä. Käytän leivontaan aina voita.

sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Keramiikkakranssi


Tämä keramiikkakranssi riippuu aina makuuhuoneen lipaston yläpuolella, mutta minusta siinä on myös ripaus joulua. Olen saanut tämän kauniin esineen ystävättäreltäni joululahjaksi. Kranssin alla on maljakollinen sinipiikkiputkia, jotka kukkivat siinä kesää talvea.

torstai 4. marraskuuta 2010

Ovikoriste vuosien takaa

Penkoessani aika mittavaa joulutavaravarastoani löysin vanhan ovikoristeen, jonka olen tehnyt Carl Larssonin kortista, punaisesta ja kullanvärisestä pahvista sekä palasesta tupsunauhaa. Takana on teksti:"Ripustettu oveen vuonna 1976". Kyllähän se näyttääkin jo yli 30-vuotiaalta.

Tupsunauha on vielä paljon vanhempi, ja siihen liittyy joulumuisto: Minulla oli teinityttönä joulujuhlapuku, jossa oli tummansininen hame ja liivi valkoisen paitapuseron kanssa. Liivin helmassa oli tuota tupsunauhaa, jonka isä toi Helsingistä asti, varmaan Stockmannilta. Minun oli aivan pakko saada se. Puku teetettiin ompelijalla. Koulun joulujuhlassa luin sitten jouluevankeliumin tuo puku päällä. Hiuksissa taisi olla kimallenauhaa! Näytinköhän pieneltä siniseltä joulukuuselta?!

Vaahteranlehtikranssi

Ystävättäreni piipahti kyläilemässä ja toi minulle tekemänsä kauniin vaahteranlehtikranssin.
Koko eilinen ilta meni, kun yritin löytää jouluikkunaan sopivia laskureita. Kävijälaskuri on OK, mutta tuo jouluun aikaa -laskuri on minusta liian suuri. Vahinko, että näitten kylkiäisenä pitää ottaa myös tekstejä, jotka häiritsevät minua.

keskiviikko 3. marraskuuta 2010

Joulu ainainen

Meidän makuuhuoneen lamppuun on jäänyt päälle ainainen joulu. Ylhäällä keikkuu kesää talvea kullanvärinen joululintu, ja alhaalla roikkuu pari joulukoristetta. Itse lamppu on Sundsvallista vuosia sitten mukaan tarttunut italialainen kitch-krumeluuri, alennusmyynnistä tietenkin. Poika arvosteli lamppua sanomalla, että siihenhän on vähän roiskittu kultamaalia.

tiistai 2. marraskuuta 2010

Jouluun on vielä aikaa

Blogini on vielä aivan viimevuotisessa kuosissa, koska joulun eteen en ole vielä tehnyt juuri muuta kuin ajatellut, että se on tulossa. Vanha joulukalenteri täytyy poistaa ja ladata uusia kuvia joulukuun etenemisen myötä. Ei siis ihan vielä...


Ei sitä joulua

Ei sitä joulua, että en kirjoita syksyn sataessa
tilattua lunta vihreille oksille.
Ei sitä syksyä, että en
kuudenkymmenen kynttilän lampun alla
kirjoita vahakynttilöiden suloisesta loisteesta
ja lapsista ja laulusta
hyvästä tahdosta ja maan rauhasta
ja niin kuin sauna on pantu illalla lämpimäksi,
niin minäkin.

Paavo Haavikko



Johannekse joululaul

Tääl o niin kaunist ja hiljast
näkisitki, kuulisitki,
voi ko pääsisit tulema,
mut et sää taira pääst.
Hajin kuusenki,
ko ajattelin et jos,
ja petasin uure lakana.

Johanneksen kuuses killuva
punasipula, rautalankal kii,
ja latvas o fasanisulkki,
lintulaura alt juur aamul löyrys.

Mää laitan tääl peruni kiehuma
keitän koko suvise saro,
seittemän kaikkias.
Niil o nimiki jokasel
ja yks niist o rakkamp ko muut.

Sää varma olet menos jo,
miähes autta sul takki selkkä.
Seisotte rinnatuste
kuulustelemas joulurauhajulistust,
näen teijät telkkaris.
O siinäki pari,
toine on unhottan karvalakkis päähä Maamme-laulu ajaks
ja sää et muista sanoi, liikuttelet huulias vaa,
Luven niit tarkka,
nee sanova:

Tuan oman perunan tullesan.

(Heli Laaksonen)


Kunpa jouluna olisi lunta!