
Martta arvostaa fammun huovuttamia helmiä ja haluaa ne kaikki.

Meidän hurmaavin jouluenkelimme on tietenkin vuoden ja 2 kuukauden ikäinen pojantytär Martta, ensimmäinen ja ainoa lapsenlapsemme.
Mustikanvarvut kukkivat pinkkeinä joululyhtyinä.
Lueskelin joulurunoja ja löysin tämän Einari Vuorelan Talvi-iltana-runon. Kyllä toivoisin jouluenkelille hiihtokelejä ja meille kaikille huurteista joulumaisemaa.
Huurre puita huokuilee
talvitaivaan alla.
Suksen latu suhisee
hiljaa kuutamolla.
Ikkunasta katselee
pieni piltti rukka.
Ikkunahan ilmaantuu
jäinen kultakukka.
Lapsi kauan kaihoten
katsoo ikkunalla.
Hiihtää jouluenkeli
hiljaa kuutamolla.

Eilinen päivä meni siivotessa. Mukava vaihe on se, jolloin puhdistan ja asettelen rakkaat esineeni jouluviritykseen.

Pysähdytään välillä joulukiireitten keskellä, nautitaan lasillinen glögiä, kuunnellaan jouluun virittävää musiikkia ja rentoudutaan.

Koska olen nyt opiskellut valokuvausta melkein vuoden, taidan tehdä joulukortit omista kuvistani. Tämä tähtipöytä tuli kuvatuksi viime joulun tienoilla. Ehkä tämä on yksi joukukorteistani.

Sumuisen viikon jälkeen eilen alkoi kirkastua. Kävin kävelyllä metsässä ja poimin sieltä oksia sekä sammalta. Nyt taisi syntyä tulevan joulun ensimmäinen viritys, kun istutin sammalta sokerikkoon.

Otimme vastaan uuden vuoden ystäväpariskunnan luona. Siitä on jo tullut tapa, jota voi kutsua traditioksi, koska se on jatkunut useamman kymmenen vuoden ajan.
Ei sitä joulua
Ei sitä joulua, että en kirjoita syksyn sataessa
tilattua lunta vihreille oksille.
Ei sitä syksyä, että en
kuudenkymmenen kynttilän lampun alla
kirjoita vahakynttilöiden suloisesta loisteesta
ja lapsista ja laulusta
hyvästä tahdosta ja maan rauhasta
ja niin kuin sauna on pantu illalla lämpimäksi,
niin minäkin.
Paavo Haavikko
Johannekse joululaul
Tääl o niin kaunist ja hiljast
näkisitki, kuulisitki,
voi ko pääsisit tulema,
mut et sää taira pääst.
Hajin kuusenki,
ko ajattelin et jos,
ja petasin uure lakana.
Johanneksen kuuses killuva
punasipula, rautalankal kii,
ja latvas o fasanisulkki,
lintulaura alt juur aamul löyrys.
Mää laitan tääl peruni kiehuma
keitän koko suvise saro,
seittemän kaikkias.
Niil o nimiki jokasel
ja yks niist o rakkamp ko muut.
Sää varma olet menos jo,
miähes autta sul takki selkkä.
Seisotte rinnatuste
kuulustelemas joulurauhajulistust,
näen teijät telkkaris.
O siinäki pari,
toine on unhottan karvalakkis päähä Maamme-laulu ajaks
ja sää et muista sanoi, liikuttelet huulias vaa,
Luven niit tarkka,
nee sanova:
Tuan oman perunan tullesan.
(Heli Laaksonen)